Lasten pihaleikit

Hippa, kymmenen tikkua laudalla, peili, rosvo ja poliisi, piilosta, polttopallo, hiirenhäntä  ja väri. Kaikki nämä ovat perinteisiä lasten pihaleikkejä, mutta pelataanko niitä enään? Leikki on suuri osa lapsen maailmaa ja se on mukana kaikessa lapsen toiminnassa, mitä ikinä hän tekeekään. Leikki on paras väline lapsen omaan itseensä tutustumisessa ja tutustumisessa ympäröivään ympäristöön.

Ennen vanhaan lapset kokoontuivat pihalle leikkimään ilman aikuisen ohjastusta. Pihaleikit olivat suosittuja, sukupuolesta riippumattomia, niissä viihdyttiin pitkään ja niiden säännöt olivat kaikille tuttuja. Kaverit haettiin kotiovelta leikkimään ja äidit saivat huudella ovelta ja parvekkeelta lapsiaan kotiin syömään.

Vaikka ajat ovat nykyään toiset, eivät parhaat pihaleikit ja niiden säännöt ole paljon vuosien saatossa muuttuneet. Vaikka lasten spontaani yhteenkokoontuminen on yhteiskunnassamme vähentynyt huomattavasti, voi pihaleikkejä vieläkin leikkiä kavereiden kanssa, perheen kesken ja koulujen ja päiväkotien liikuntatunneilla. Liikuntasuositus lapsille on kaksi tuntia reipasta liikuntaa joka päivä, ja pihaleikkejä leikkimällä tulee ihan huomaamattaan juostua, potkittua palloa, ryömittyä piilossa ja muita motorisia taitoja harjoitellessa.

Pihaleikkien kestosuosikit

Onkohan olemassa lasta joka ei olisi koskaan leikkinyt hippaa? Juostaan, jahdataan, otetaan kiinni ja nauretaan. Tämä universaali pihaleikki on ihan varmasti eri muodoissaan maailmanlaajuinen kestosuosikki. Sen eri variaatioita ovat muun muassa X-hippa tai puuhippa. X-hipassa hippa ottaa muita kiinni, jotka kiinni jäädessään jäävät seisomaan kädet ylhäällä jalat erillään X-asentoon. Kiinni jääneen kaverin voi vapauttaa ryömimällä hänen jalkojensa alta, jolloin pelaaja on taas vapaa juoksemaan hipalta karkuun. Peli loppuu ja hippa vaihtuu kun kaikki pelaajat on saatu jähmetettyä X-asentoon ja ensimmäiseksi kiinni jääneestä tulee vuorostaan hippa. Puuhippaa pelataan yleensä puistossa tai metsän reunalla jossa puut voivat tarjota tilapäisen turvan. Pelaajat voivat pelastautua hipalta muutamaksi sekunniksi nojaamalla puuhun, mutta turvapaikkaan ei saa jäädä nojaamaan liian kauaksi aikaa, vaan matkaa on jatkettava heti kun välittömin kiinnijäämisen vaara on ohi. Peli loppuu ja hippa vaihtuu kunnes ensimmäinen pelaaja jää kiinni ja hänestä tulee uusi hippa.

Väriä pelataan siten, että yksi leikkijöistä on väri. Hän menee seisomaan esimerkiksi talon ulkoseinän tai aidan viereen ja on selin muihin. Muut pelaajat seisovat lähtöviivalla hänen takanaan. Väri saa määrätä mitä värejä hän kutsuu eteenpäin sanoen esimerkiksi ”se kenellä on päällään jotain jossa on vihreää, saa tulla kaksi askelta eteenpäin”. Väri voi myös halutessaan pyytää tietyn värin vaatteissaan omaavia leikkijöitä astumaan haluamansa askelmäärän taaksepäin. Se pelaajista joka pääsee ensimmäisenä värin luo, saa olla seuraavalla kerralla itse väri.

Kymmenen tikkua laudalla on yksi parhaista nostalgian makuisista pihaleikeistä. Sitä pelataan niin, että yksi pelaaja on etsijä ja loput pelaajista menevät piiloon. Otetaan laudanpätkä joka asetetaan kiven tai palikan päälle keinulaudaksi, ja sen päälle asetetaan kymmenen maasta löydettyä tikkua. Yksi leikkijöistä hyppää laudan päälle, ja ponnauttaa kaikki tikut laudalta ilmaan. Sillä aikaa kun etsijä kerää kaikki tikut takaisin laudalle, muut piiloutuvat kuten parhaiten osaavat. Kun kaikki tikut ovat löytyneet, huutaa etsijä ”kymmenen tikkua laudalla!” Ja lähtee etsimään muita leikkijöitä. Kun hän näkee jonkun leikkijän, hän huutaa löydetyn nimen, ja sitten etsijä ja löydetty pelaaja lähtevät juoksemaan kilpaa takaisin laudalle. Jos pelaaja ehtii laudalle ensin, hän hyppää laudan päälle ponnauttaen kaikki tikut taas kerran ilmaan ja piiloutuu sillä aikaa uudestaan kun etsijä kerää tikkuja. Jos taas etsijä ehtii laudalle ensin, on löydetyn leikkijän vuoro olla etsijä ja leikki alkaa alusta.