Trampoliinit

Trampoliinit ovat joustavia hyppyalustoja joita käytetään voimisteluun, temppuiluun, hyppimiseen, liikuntaan ja vapaa-ajan huvitteluun. Viime vuosina trampoliinien käyttö kotitalouksissa on kasvanut räjähdysmäisesti, ja niitä löytyykin kesäisin runsaasti kotien pihoilta. Trampoliini rakentuu joustavasta verkkomaisesta kankaasta, joka on jousien avulla pingotettu teräskehikon päälle. Trampoliinin koko vaihtelee pienistä yksi metriä halkaisijaltaan olevista trampoliineista suuriin kuuden metrin jättitrampoliineihin. Yleensä trampoliinin ympärillä on suojaverkko joka ehkäisee tarmpoliinilta putoamisia ja näinollen hyppiessä sattuvia tapaturmia. Trampoliini-sana juontaa juurensa espanjan kielen sanaan trampolina, joka tarkoittaa ponnahduslautaa.

Ennen kuin trampoliineja alkoi näkyä kotitalouksien käytössä, olivat ne melkein yksinomaan sirkuksien esiintymis- ja temppuvälineitä. Trapetsitaiteilijat ovat käyttäneet trampoliinin kaltaisia turvaverkkoja esityksissään, joita voidaankin pitää trampoliinin esi-isinä. Ensimmäisen voimisteluun käytettävän trampoliinin keksivät George Nissen ja Larry Griswold Yhdysvalloissa 1930-luvulla, ja heidän yrityksensä valmisti ja myi trampoliineja lähinnä voimistelijoiden käyttöön. George Nissen ja Larry Griswold olivat molemmat itse voimistelijoita. Heidän ensimmäinen trampoliininsa oli heidän omassa harjoittelukäytössään, mutta kesäisin he veivät trampoliiniaan muun muassa lasten juhliin. Myöhemmin, Toisen Maailmansodan aikoihin heidän valmistamaansa trampoliinia käytettiin sotalentäjien koulutuksessa. Trampoliinilla hyppiminen valmisti heitä oman kehonsa hallitsemiseen ilmatilassa.

Ensimmäisen trampoliinitehtaan George Nissen perusti Englantiin, Hainaultiin, sitten Romfordiin ja lopuksi Brentwoodiin Essexiin 1960-luvulla, jossa trampoliineja valmistettiin useita vuosia. Kilpailun kasvaessa, ja trampoliini-sanan yleistyessä tarkoittamaan joustavaa ponnahtavaa pintaa, lopetti tehdas toimintansa 1980-luvulla. George Nissen vaikutti trampoliinin maailmassa aina viimeisiin vuosiinsa saakka, ja hänen pitkäaikainen unelmansa toteutui, kun vuonna 2000 Sydneyn Olympialaisissa trampoliiniurheilussa kilpailtiin ensimmäisen kerran Olympiatasolla. Nissen kuoli vuonna 2010 96-vuotiaana, mutta sitä ennen hän ehti vielä matkustaa vuoden 2008 Olympialaisiin jotka pidettiin Pekingissä, ja jossa hänelle suotiin kunnia testata kilpailussa käytettävää trampoliinia ennen kilpailujen alkua.

Hupihyppelyt ja tarmpoliinikeskukset

1960-luvun Yhdysvalloissa erilaiset trampoliinipuistot ja hyppykeskukset tulivat erittäin suosituiksi. Niiden erikoisuutena oli se, että niissä ihmiset pystyivät hyppimään pelkästään huvittelun vuoksi eikä niinkään voimisteluharjoittelun vuoksi. Ongelmaksi kasvoi kuitenkin suuri onnettomuusriski näissä paikoissa ja pian niiden suosio lopahti ja ihmiset lakkasivat käymästä.

Viime vuosina trampoliinipuistot ja kotitrampoliinit ovat nostaneet suosiotaan huimasti, ja Suomessakin trampoliinipuistoja löytyy usealta paikkakunnalta. Ne sijaitsevat sisätiloissa, trampoliinit ovat niissä suuria, seinästä seinään ulottuvia ja seinät ja lattiat on yleensä pehmustettu vaahtomuovin palasilla tai jollain muulla turvallisella materiaalilla. Kotitrampoliinien turvatoimi on yleensä suojaverkko trampoliinin ympärillä, tai sitten trampoliinin voi myös kaivaa maahan, jolloin putoamisriski poistuu. Kyseiset turvatoimet minimoivat tipahtamisen ja vääränlaisen laskeutumisen riskiä, mutta kaikilta vahingoilta ei silti voida välttyä. Esimerkiksi volttien yrittäminen ilman kunnon ohjeistusta voi saada aikaan vahingossa päälleen tai niskalleen laskeutumisen, mikä on johtanut jopa halvaantumisiin ja kuolemantapauksiin. Myöskin nilkan venähdykset, luiden murtumiset ja muut ruhjeet ovat hyvin tavallisia. Tapaturmien välttämiseksi onkin hyvin tärkeää noudattaa trampoliinien turvaohjeita ja rajoittaa trampoliinilla hyppijät vain yhteen henkilöön kerralla, vaikka etenkin lapset mielellään hyppisivätkin porukalla.

Pieniä minitrampoliineja käytetään paljon esimerkiksi jumppasaleissa ja aerobic-tunneilla kuntoiluun. Ne ovat yleensä matalia, niissä ei käytetä turvaverkkoa, ja halkaisijaltaan ne voivat olla jopa alle yhden metrin levyisiä. Niiden korkeus maasta on vain noin 30 cm, mikä on omiaan vähentämään putoamisriskiä, ja niillä ei myöskään hypitä korkeuden tai temppuilun vuoksi, vaan niiden tarjoaman matalan iskuvaikutuksen vuoksi. Sellaiset henkilöt jotka esimerkiksi kärsivät nivelvaivoista eivätkä voi osallistua tavanomaiseen aerobiciin, saattavat löytää paljonkin hyötyä trampoliinilla treenaamisesta.

Kuten mainittua, trampoliinit ovat suosittuja ja hauskoja kuntoiluvälineitä, jotka ovat etenkin lasten mieleen, mutta kuten mikä tahansa urheilulaji, se sisältää riskejä joita minimoimalla tarmpoliinilla hyppiminen on suhteelisen turvallista ja erittäin hyvää liikuntaa.